Patalappu

Ostin Helsingin kädentaitomessuilta edullista harmaata villalankaa. Oli pakko kokeilla kuinka hyvin se huopuu ja hyvinhän se onnistui. Nyt harmittaa ettei tullut ostettua kuin kaksi kerää. Yhdestä kerästä, kun tulee vaan yksi patalappu. Pallot ja sydämet neulahuovutin huovutusvillasta patalapun päälle. Ja koko komeus pesukoneeseen. Jouduin laittamaan patalapun kaksi kertaa koneeseen ennen kuin se oli tarpeeksi huopunut.

Jouluväkerryksiä

Ensimmäisessä kuvassa on joulukuun Pirkassa ollut suklaatryffelikakku. Kostutusta muutin niin, että laitoin rommia ja vettä, kun taas ohjeessa oli konjakkia ja kahvia. Koristeet tehty piparimuoteilla marsipaanista.

Toisessa kuvassa on tämän vuoden joulukortit. Kuviopaperit ja koristeniitit rusettien keskellä tilattu eBaystä Englannista.

Muissa kuvissa on Bethille Tilda-foorumin joulukalenterivaihdossa lähtenyt jouluaaton yllätys. Neuloin hartiahuivin ja sukat 7 veljestä-langasta. Sukkien varteen pujotin nauhan, jotta pysyvät jaloissa. Pipari on Sinellin nappipakkauksesta. Samoja nappeja käytin joulukalenteriin, josta löytyy aiemmasta postauksesta kuvia.

Joulun tunnelmaa

Tälläistä meillä tänä jouluna. On ollut mukava ja rauhallinen joulu. Eilen aamulla olimme äitini luona joulusaunassa ja lounaalla, joka oli aivan ihana kaikkine herkkuineen. Oli puolukkajäädykettä, savusiikaa, marinoituja punasipulirenkaita jne... Tietysti myös tavalliset jouluruuat löytyi, mutta niitä en syö. Kävin myös tätini luona, jossa oli myös toinen tätini ja mummoni. Illalla suuntasin sitten anoppikokelaan luo, jossa myös pöytä notkui. Sain vain hirveän päänsäryn ja niinpä läksin ajoissa kotiin.

Tänään tuli nukuttua pitkään ja herättyäni laitoin karjalanpaistin uuniin. Sitä nautimme alkuillasta. Nyt taas sopivasti väsyttää, joten kohta voi kääriytyä peittoon ja lukea vähän kirjaa.

Joulukalenterini

Tässä Ruusutarhalta saamani kalenterin 1. ja 2. päivän yllätykset. Alemmassa kuvassa ovat kalenterini ensimmäisen viikon "luukut". Mielestäni ne sopivat aivan täydellisesti tuohon penkille nallen viereen. Kiitos paljon Ruusutarha!

Mikä rakkaista tekee niin rakkaita?

Näin jouluiselta täällä näyttää... Itse taidan olla ainoa tonttu liikenteessä ja lumesta ei ole tietoakaan <:)

Veljeni kävi äsken vaimonsa kanssa meillä ensimmäistä kertaa kylässä. Tai siis veljen vaimo oli ensimmäistä kertaa meillä.

Oli niin ihanaa nähdä veljeäni pitkästä aikaa. Hän muutti keväällä Lahteen ja sieltä nyt syksyllä Riihimäelle. Viimeksi näimme lokakuussa, kun hän oli vakavan keuhkokuumeen kourissa yli 2 viikkoa sairaalassa. Pitäisi kyllä nähdä useammin... Meillä on ikäeroa 2,5vuotta ja olemme koko elämämme viettäneet paljon aikaa yhdessä. Nyt onkin outoa, kun en voi vain soittaa ja pyytää häntä vaikka kaupungille kaveriksi. Eihän välimatka niin älyttömän pitkä ole, mutta on se tunti suuntaansa.

Rupesin äsken miettimään mikä tekee rakkaista ihmisistä meille niin tärkeitä ja rakkaita. Näihin tuloksiin päädyin:

- lämmin tunne nähdessä toisen
- voi kiukutella, eikä tarvitse pelätä toisen lopullisesti suuttuvan
- voi sanoa asiat suoraan, vaikka se vähän kirpaisisikin
- pitkä tauonkin jälkeen tuntuu, kuin ei olisi päivääkään siitä, kun viimeksi nähtiin
- tieto siitä, että toinen ymmärtää
- aina ei tarvita sanoja

Haluankin kiittää kaikkia rakkaitani siitä, että olette olemassa! Olette tärkeitä, vaikken sitä aina muista sanoa!